Suositeltu

Tuottavuus syntyy työn virtauksesta

5727282498_987133070a_o “Aim for a result rather than plug away at method and you’ll not get where you want to go. Aim to save money by cutting costs, you’ll create waste and costs rise. But if you aim for effectiveness and delivering against a customer’s purpose then you’ll cut costs and waste shrinks.” –@ThinkingPurpose

“The sooner we switch from cost thinking to purpose thinking, the better things will be.” –Hermanni Hyytiälä

Yle uutisoi taannoin, että työaikojen nykyistä vapaampi järjestäminen parantaisi työn tehokkuutta ja edelleen organisaation suorituskykyä. Yllättävää!

Jutussa haastateltu Lapin yliopiston apulaisprofessori Marko Kesti on laskenut, että jos työhyvinvointi, motivaatio ja vireys paranisivat viisi prosenttia per työntekijä, se nostaisi työntekijäkohtaista tulosta jopa pari tuhatta euroa vuodessa.

Työhyvinvointi on tuotantotekijä, ja kun työssä viihtyminen ja motivaatio paranevat mieluisampien työaikojen myötä, myös tehollinen työaika lisääntyy, Kesti iloitsee jutussa.

Toivon todella, että apulaisprofessori Kesti on dollarisoinut ’työntekijäkohtaisen tuloksen’ taskulaskimella johtavia pomoja varten. Että työhyvinvoinnilla, motivaatiolla ja tuloksella on ihan oikeasti linkki toisiinsa!

Yleisesti näyttäisi olevan niin, että työn tuottavuutta määrittävät pitkälti yksikkökustannukset ja resurssien, kuten ihmisten työpanoksen, mahdollisimman tehokas hyödyntäminen. Yksikkökustannuksia kovalla silmällä tarkkailevaa johtoa luonnollisesti kiinnostaa, paljonko mikäkin aktiviteetti maksaa. Ajatellaan, että pienentämällä yksikkökustannuksia saadaan säästöjä ja voittomarginaalista tulee suurempi.

Kuitenkin viimeistään silloin, kun yksikkökustannukset on saatu painettua todella alas eivätkä kokonaiskustannukset silti laske, luulisi uudenlaisten kysymysten heräävään. Voisiko työn tuottavuus perustua johonkin aivan muuhun? Mihin päähänpinttymä säästöistä, resurssien täysimittaisesta hyödyntämisestä ja yksikkökustannusten pienentämisestä lopulta johtaa? Eikö organisaatioiden pitäisi olla ennen kaikkea kiinnostuneita asiakkaidensa palvelemisesta ja työn arvon luomisesta?

Uskoakseni järkevä tapa ’mitata’ työn arvoa, joka elää motivaatiosta, on osallistua vuorovaikutukseen, jossa työn arvo syntyy. Työn arvo luodaan monitahoisessa vuorovaikutuksessa, ei täsmäprosesseissa.

Systeeminä johdettu elinvoimainen organisaatio keskittyy kokonaiskustannuksiin, ei yksikkökustannuksiin. Keskeistä on, miten sujuvasti organisaatio pystyy vastaamaan kysyntään asiakkaan näkökulmasta. Kokonaiskustannuksia määrittää ratkaisevasti se, miten työ virtaa asiakkaalta organisaation läpi takaisin asiakkaalle. Miten sujuva on asiakkaalta tulevan kysynnän läpimeno? Miten läpimenoaikaa voitaisiin lyhentää?

Fokus ei siis ole erilaisten aktiviteettien kustannusten härkäpäinen pienentäminen, vaan työn virtaukseen keskittyminen. Virtauksen parantaminen perustuu työn opiskeluun ja asiakkaiden tarpeiden syvälliseen ymmärtämiseen ja työn kehittämiseen niiden pohjalta. Tehokas organisaatio pystyy vastaamaan asiakkailta tulevaan monenlaiseen kysyntään sujuvasti.

Kysyntä vaihtelee luontaisesti. Perinteiseen tehokkuusajatteluun liittyvän toiminnan keskeinen ongelma on se, että mitä lähempänä organisaatio on 100 % resurssien hyödyntämistä, sitä huonommin se pystyy vastaamaan alati vaihtelevaan kysyntään.

Täyskuormituksen seurauksena asiakkaiden palvelu ruuhkautuu ja tyytymättömät asiakkaat etsivät paremman palveluntuottajan. Luonnollisestikaan nämä kustannukset eivät löydy mistään laskelmista. Keskeisimmät kustannukset eivät ole mitattavissa.

Perinteinen tehokkuusajattelu ja resursseista kaiken irti ottaminen on erityisen haitallista luovassa tietotyössä, joka elää moninaisuudesta ja vaihtelevuudesta. Kysyntä vaihtelee, ja organisaatio rikkoo työn virtauksen, jos virtaus pyritään paloittelemaan jäykästi organisaatiota itseään varten.

Työ täytyy organisoida asiakkaiden tarpeiden pohjalta. Kun työntekijöillä on mahdollisuus vastata asiakkaan vaihteleviin tarpeisiin, syntyy innovaatioita ja työtehokkuuden kannalta entistä toimivampia prosesseja. Ei norsunluutornista, vaan siellä, missä tietämystä on eniten.

Työn virtaus on yksinkertainen konsepti: työ virtaa asiakkaalta organisaation läpi ja edelleen asiakkaalle. Liiankin yksinkertainen ollakseen johdon silmissä uskottava?

En ole kustannusten asiantuntija. Vallalla oleva tehokkuusajattelu ja sen soveltaminen sinne, minne se ei kuulu, jaksaa silti ihmetyttää. Totta kai resurssien optimointi on tärkeää, mutta se ei ole kontekstista riippumaton pätevä toimintastrategia. Monesti se ennemminkin rikkoo kuin tehostaa toimintaa, ja todelliset kokonaiskustannuksen nousevat!

Siitä kuitenkin olen vakuuttunut, että tietointensiivisessä työssä taloudellisuus syntyy sujuvasta työn virtauksesta, ei alas ajetuista yksikkökustannuksista eikä resurssien monesti liiallisesta hyödyntämisestä.

Työlle laskettu hinta vie huomion helposti väärään suuntaan. Työn tuottavuuden kannalta keskeisempi fokus on työn arvo: miten organisaatio kykenee palvelemaan asiakkaitaan, sidosryhmiään ja edelleen yhteiskuntaa.

 

https://squiretothegiants.wordpress.com/2015/10/18/false-economies/

Mainokset